Kauppalehti 9.8.2010

Entinen Suomen Yrittäjien puheenjohtaja pelkää, että järjestö ei osaa ajaa asiaansa julkisuudessa

Entinen Suomen Yrittäjien puheenjohtaja, kansanedustaja Eero Lehti (kok.) on huolissaan. Hän pelkää, että Suomen Yrittäjien asia hukkuu usean yrittäjäjärjestön agendaan. Lehden mukaan julkinen keskustelu on järjestölle tärkeää, koska järjestö ei ole mukana neuvottelupöydissä.
- Julkisuuden kautta voi vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja myös poliitikoihin, hän selittää.
Lehden mielestä Suomen Yrittäjistä ei löydy riittävästi osaavia keskustelijoita. Isompana esteenä taitavien julkisten keskustelijoiden syntymiselle Lehti näkee rajoituksen hallituskausissa. Nykyiset säännöt rajaavat hallituksen jäsenten peräkkäiset kaudet kolmeen kahden vuoden mittaiseen kauteen.
- Suomen Yrittäjien hallitukseen tulevalla yrittäjällä ei välttämättä ole taustaa yhteiskunnallisesta keskustelusta. Kuudessa vuodessa vasta nähdään, onko hänellä osaamista, mutta sitten ei enää pääse hallitukseen. Se on kuin Lasse Virén oltaisiin pistetty pois olympialaisista, koska hän on osallistunut liikaa.
Lehden johdolla kolmen kauden sääntöä yritettiin kumota vuonna 2005. Sääntömuutos kaatui selkein luvuin liittokokouksessa.

Vanhanen jyrää
Lehden mukaan Suomen Yrittäjissä ei ole tajuttu sitä, että järjestövaikuttamisen kenttä on muuttunut viime vuosina merkittävästi. Konkreettisimmin tämä näkyy siinä, että muut järjestöt ovat saaneet näkyvät toimitusjohtajat.
Risto E.J. Penttilä on Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja, ja entinen pääministeri Matti Vanhanen siirtyy syksyllä Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi.
- Olen ymmärtänyt, että Vanhasen yhteiskuntasuhteet ovat niin laajat, että hänelle ei löydy vertaista. Vanhanen ja Penttilä ovat järjestöjensä toimitusjohtajia, eivät luottamushenkilöitä. Entinen puheenjohtaja ei luota järjestönsä toimiston kykyyn yrittäjien asian ajamisessa.
- Toimistolla ei ole kokemusta yrittäjän arjesta. Heidän kommenttinsa tulisi kierrättää ainakin työvaliokunnan kautta.

Suuret karkaavat
Suomen Yrittäjien jäsenmäärä on kasvanut 2000-luvulla merkittävästi. Lehden mukaan tämä ei kuitenkaan kerro koko kuvaa, sillä vaikutusvalta ei ole kasvanut massan mukana. Vaikutusvaltaa sen sijaan syö se, että suuret ja paljon työllistävät pk-yritykset on houkuteltu Perheyrittäjien liiton toimintaan. Isojen yritysten siirtyminen muiden järjestöjen piiriin vie myös Suomen Yrittäjien valtakunnallisia vaikutusmahdollisuuksia.
- Politiikkoja kiinnostavat vain työnantajayritykset. Yksinyrittäjät nähdään ryhmänä, jotka ovat itse kohtalonsa valinneet.
Suurempien työllistäjien menettäminen näkyy vallanmenetyksenä myös paikallisella tasolla.
- Jos aluejärjestö menee kunnanjohtajan puheille, sen painoarvoa kasvattaa paljon se, jos mukana on alueen suurin työllistäjä.
Lehden mukaan toiseen järjestöön isoja pk-yrityksiä houkuttelee se, että siellä heidän asiaansa ajetaan paremmin.
- Suomen Yrittäjät ei ole pystynyt luomaan valtakunnallista organisaatiota, jonka suuret pk-yritykset kokisivat mielekkäänä.

Oma ehdokkuus
Vuonna 1971 yrittäjänä aloittanut Eero Lehti edustaa Suomen Yrittäjien jäsenten joukossa isoja yrityksiä. Omien sanojensa mukaan huoli järjestöstä ja yrittäjistä sai hänet ilmoittautumaan puheenjohtajakisaan kahden vuoden tauon jälkeen viime keväänä.
Lehti veti ehdokkuutensa pois kesäkuussa. Hän ei löytänyt riittävää kannatusta ehdokkuudelleen.
- En välttämättä olisi tullut valituksi. Jäsenistö haluaa vaihtuvuutta ja minä tuskin edustan vaihtuvuutta.
Lehti ei myönnä kokevansa kannatuksen puuttumista henkilökohtaisena tappiona.
- En ole katkera, vain huolissani miten yrittämiselle verouudistuksessa käy.

Verkkouutiset 26.7.2010

Eero Lehden yhtiöihin saisi vain 30 kansanedustajaa avaimet

Verkkouutisten haastattelussa 26.7. Eero Lehden mukaan on vain 30 kansanedustajaa, joille hän olisi valmis antamaan yhtiöidensä avaimet kouraan. Lehti on Lehtiyhtymän ja Taloustutkimuksen perustaja ja omistaja, kauppatieteiden kunniatohtori, Keravan kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedustaja.

Eero Lehti tokaisi viime viikolla SKAL:n tilaisuudessa MTV3:n Suomi-Areenassa, että on ehkä 30 kansanedustajaa, joille hän voisi firmansa avaimet antaa. Eduskunnan varakkaimmaksi arvioidun Lehden mielestä on siis noin 170 kollegaa, jotka eivät täytä hänen edellytyksiään yhtiöiden johtamisesta.

Verkkouutisille Eero Lehti täsmentää, että edellytykset täyttävät kansanedustajat ovat "eri puolueista lähinnä niitä henkilöitä, joilla on omakohtaista johtamiskokemusta yrityspuolelta". Hän muistuttaa, ettei tunne kaikkia kansanedustajia. Riittävät valmiudet omaavia kansanedustajia löytyy Lehden mukaan kaikista puolueista - kahta lukuun ottamatta. Nimiä hän ei halua mainita.

- Jokainen voi arvioida, mitkä nämä kaksi puoluetta ovat. Puoluekanta nyky-yhteiskunnassa ei ole niin olennainen kuin liiketoiminnan ja ansaintalogiikan osaaminen, Eero Lehti sanoo. Hänen mukaansa eduskuntaan tulee aika paljon julkisen sektorin ihmisiä, jotka ovat tottuneet käyttämään rahaa, mutta ansaintapuoli on kyllä aika usein hakusessa.

Menestymisen edellytykset

Eero Lehden mielestä kansanedustajien heikko yritystoiminnan tuntemus on ongelma talouspoliittisessa päätöksenteossa. Hän nostaa esimerkiksi sosiaalidemokraattien esityksen pääomaveron muuttamisesta progressiiviseksi.

- Jos siitä tehdään progressiivinen, sehän tukahduttaa niitä yrityksiä, joilla on parhaat menestymisen edellytykset. Se heikentää oman pääoman hankintaa ja sitä kautta kasvua, Lehti kritisoi.
Tämä pääomaverokeskustelu on ollut erittäin kiusallista, kun se johtaa koko ajan siihen , että investoinnit siirtyvät tulevaisuuteen, koska verokohtelua ei tiedetä. Nimenomaan investointien tulokseen verokohtelu vaikuttaa ja silloin taantuma pitkittyy pelkästään tämän keskustelun johdosta.

Eero Lehden mielestä verojärjestelmä olisi pitänyt muuttaa jo vuosi sitten.
- Tässä alkaa vaalien läheisyys jo vaikuttaa ja tämä pääomaverotus on niin populistinen asia, että hallitus veti länget kaulaansa. Nyt viime vaiheessa on ollut pelkoa ja alkuvaiheessa annettiin liikaa aikaa.

28.6.2010
MITEN POLVESI VOIVAT?

Kymmenet ihmiset, tutut ja vähän tuntemattomatkin ovat kyselleet, miten molempien polvien leikkaus onnistui. Kysymys tuntuu askarruttavan nimenomaan niitä, joiden polvien kuluminen alkaa tuntua arkipäivinä kiusallisen särkevältä. Itse kärsin useamman vuoden jatkuvasti särkevistä polvista. Tähystysleikkauksetkin tehtiin ja glykosamiinia syötiin ja viime vaiheessa otettiin vielä kolme ruiskekertaa polviin. Kaikki turhaan. Jouduin lopettamaan tenniksenpeluun 7-8 vuotta sitten, ja röntgenkuvissa näkyi, ettei juurikaan toivoa rustojen palautumisesta ole, ne kun olivat kuluneet luita myöten.

Tämä tilanne tuntuu monen kohdalla askarruttavan, mitä tehdä seuraavaksi. Mennäkö vaihtamaan polvinivelet yhdellä kertaa vai riittäisikö nivelenvaihto ensiksi toiseen ja sitten jos onnistuu, niin toiseen polveen. Jouduin paneutumaan asiaan, koska mielestäni koin ahdistavana epäonnistumisen mahdollisuuden tai ylipäätänsä, että niin olennainen asia kuin jalka ja sen polvinivel korvattaisiin titaanilla. Tutustuin asiaan useamman ortopedin avulla. Käytyjen keskustelujen perusteella havaitsin, että kaikki 3-4 arvostettua ortopedia olivat leikkauksen tarpeellisuudesta samaa mieltä ja että vain se toimenpide auttaisi. Seuraavaksi jouduin pohtimaan, leikataanko jalka kerrallaan vai molemmat yhtä aikaa. Tutustuin erilaisiin lähteisiin, joissa todettiin, että sairaalabakteeri on suurin riski, ja useammissa tapauksissa se on peräisin potilaan omasta kehosta. Tämän johdosta on syytä varautua siihen, että leikkaus voidaan tehdä vain silloin, kun purukalustosta varpaiden väliin kaikki on kunnossa, ei siis avohaavoja lainkaan.

Tutustuin myös eri nivelsairaaloiden track-recordiin eli suoritustasoon.  Suomessa kaikki ovat varsin hyviä, mutta yksi erottautui tai oikeastaan kaksi. Valitsin tamperelaisen Coxa Tekonivelsairaalan.  Riski tilastollisesti on suurempi, jos jalat leikataan eri aikoina saaden leikkauksen yhteydessä sairaalabakteerin.  Tietysti riski voi olla totaalisempi, jos se kuitenkin molempien leikkausten yhteydessä iskee samalla hoitokerralla potilaan verenkiertoon. 

Tapasin eduskunnassa pitkäaikaisen jo eduskunnasta luopuneen kansanedustajan, jonka vain toiseen polveen oli tehty leikkaus, mutta siihen oli iskenyt sairaalabakteeri ja hän joutui olemaan kävelemättä 4 kuukautta.  Aika rankka paikka.  Näitä tapauksia on kuitenkin tuhannesta leikkauksesta vain muutamia.  Mutta jos tapaus sattuu omalle kohdalle, niin tuntuu aika raskaalta.

Valitsin Coxan; riski pienin ja otin vielä sen riskin, että molemmat jalat leikataan yhdellä kertaa, koska se riski on pienempi kuin erikseen jaksotetut kaksi leikkausta, joidenka yhteenlaskettu toipumisaika on käytännössä lähes vuosi.

Leikkaus on sinänsä on rutiininomainen.  Minut leikannut lääkäri oli tehnyt tuhansia vastaavia toimenpiteitä, ja sinänsä leikkauksessa ei ollut mitään erityistä.  Jo muutamassa tunnissa kaikki oli jo ohi ja heräsin leikkauksen aloittamisesta viiden tunnin päästä.

Toipuminen alkoi tietysti välittömästi.  Hoitajat nostivat minut seuraavana päivänä leikkauksesta tuettuna kävelemään 5 metrin pätkän ja viiden päivän kuluttua olisin jotenkuten pystynyt kävelemäänkin ilman tukea  sairaalan parkkipaikalle autoon ja ehkä hurjapäisin olisi vielä ajanutkin autoa, kipulääkitys kun on niin voimakasta, ettei varsinaista kipua tunnu.  Jalat olivat kuitenkin polvien ylä- ja alapuolelta turvonneet.  Kotiin olin varautunut hankkimalla korkeamman istuintuolin ruokapöydälle, samoin wc-istuin oli korotettu.  Kyykkyyn meneminen oli kivuliasta, mutta ei mahdotonta.  Viikko leikkauksesta heitin kävelykepit syrjään ja ottamalla tukea pystyin myös siirtymään portaikkoa ylös makuhuoneeseen.  Kymmenen päivän kuluttua kävin ensimmäisen kerran eduskunnassa, vaikka sairaslomaa oli toukokuun alkuun asti.  Sairasloma sinänsä tarkoitti myös kuntoutusta, kuntopyörällä ajamista, erilaisia fysioterapeutin neuvomia liikkeitä.  Omalta osaltani aika huonosti noudatin ohjeita, mutta vastaavasti pyrin käymään eduskunnassa ja kävelemään portaita niin paljon kuin kipu sieti.  Parin kuukauden kuluttua sain jätettyä päivittäisen särkylääkkeen pois, mutta jos vähänkin reippaammin kävelin, niin illalla ennen nukkumaanmenoa oli syytä ottaa lääkettä.  Kuulin, että liiallisen kuntoutuksen riskinä  jälkitarkastuksen perusteella on että uudet lihakset ja jalka-asennot aiheuttavat helposti jännetupen tulehduksen.  Niin kävi minullekin. Akillesjänne on edelleenkin toisesta jalasta tulehtunut. Korkeampikorkoiset kengät ja varsinkin naisten korkokengät helpottavat oloa ja vähentävät tulehdusriskiä.

Lopuksi voisi sanoa kannustavia sanoja, kuten annoin useammalle edustajakolleegalleni: ”Asian lykkääminen tuonnemmaksi, ei auta.  Tekonivelet kestävät kuitenkin nykykäsityksen mukaan normaalikäytössä n. 20-25 vuotta ja ehkä nivelen kitkapinnan uusiminen, joka on muoviliuska, on tuntuvasti vähäisempi operaatio kuin nivelten vaihto.  Suosittelen tutustumista nivelvaihtoon ja rohkaisen toteuttamaan vaihdon.  Elämänlaatu paranee, kuten ortopedit minulle alussakin vakuuttivat.

---