Uusien kauppakeskusten sijainnista ja niiden tarpeellisuudesta on käynnistynyt mielenkiintoinen keskustelu. Suomessa vallitsee edelleenkin 60-lukulainen, DDR:läinen normisto yhteiskuntasuunnittelussa. Sen mukaan suurissa kauppakeskuksissa pitäisi käydä junalla ja sieltä ostettavat tuotteet kuljettaa myös linja-autolla tai muulla julkisella kulkuneuvolla kotiin. En ole kuitenkaan sen paremmin Sellon kohdalla Leppävaaran asemalla kuin Itäkeskuksessakaan nähnyt kenenkään raahaavaan Biolanin multasäkkiä ja 10 tomaatintainta, puhumattakaan että päivittäiset ruokaostokset raahattaisiin kotiin näillä ns. julkisilla kulkuneuvoilla. Sen sijaan työmatkaliikenne sujuu asianosaisilla paikkakunnilla Helsinkiin tai muualle varsin vaivatta, silloin kun ei tarvitse juuri eväspakettia suurempaa mukaan ottaa. Se, että ihmiset eivät halua tulla keskustoihin suorittamaan viikonloppuostoksiaan johtuu usein pysäköimisen vaikeudesta. Ihmiset eivät todellakaan halua asioida keskustoissa silloin, kun ollaan koko perheen kanssa ostoksilla.

Kansainvälinen kehitys on vääjäämättä viemässä siihen, että päivittäiset ostokset harvenevat. Nykyisin ihmiset käyvät muutaman kerran viikossa ruokatavaraostoksilla, syövät jo useammin ulkona ja kehitys kulkee vauhdilla samaan suuntaan. Viikonloppuostokset sen sijaan ovat paremminkin osa perheen yhteistä huviretkeä, jossa ollaan valmiita käyttämään aikaa ja samalla pysäköintimatkalla perhe saattaa hajaantua siten, että mies ostaa uuden poran ja ruuvikärkisarjan, vaimo käy katsomassa ehkä kenkiä, hoidattamassa kynsiään tai jotain muuta ja  lapset pelaavat tai liikkuvat omien harrastuspiiriensä asioiden ympärillä. Matka on jo luonteeltaan ihan toisenlainen kuin puhdas ostosmatka.

Suomessa on tällä hetkellä n. 50 tällaista kaupallista keskusta, ja jos niiden mittakaava pitäisi upottaa vanhojen kaupunkien keskustoihin, se olisi täysin mahdotonta. Sen sijaan vanhojen kauppojen keskustat, kuten esim. Porvoo, saavat uudenlaista liiketoimintaa vanhoihin kiinteistöihin, esim. ravintoloita, henkilökohtaisia palvelupisteitä tai vastaavia, joissa asiakkaat liikkuvat kävellen. Ennen pitkää katu onkin sitten kävelykatu. Vanha keskusta hakee uuden elämän, ja varsinainen tilaa vievä asiointi ja ympäristö hakeutuvat keskustojen ulkopuolelle, mihin on vaivaton ajoyhteys omalla henkilöautolla.

Se, joka luulee, että Suomessa on järkevää toimia pelkkien julkisten liikenneratkaisujen varassa, ei elä tätä päivää. Monille perheille lasten kouluun sekä harjoituksiin kuljettamiseen tarvitaan iso varustekassi mukaan. Tällainen ei vain onnistu ilman autoa. Useimmiten perheissä tarvitaan jopa kaksikin autoa, kun sekä lasten että aikuistenkin työmatka- ym. muut menot eivät ole mahdollista enää kulkea pelkästään yhdellä autolla. Suunnitteluparametrit ympäristöministeriössä ovat mielestäni 30 vuoden takaa, jolloin kodeissa ei ollut kunnon kylmätiloja ja ihmiset tekivät 3-5 kertaa viikossa päivittäiset ruokatavarahankinnat. Ne ajat ovat takanapäin ja toivottavasti eivät myöskään koskaan enää palaa.